Ilmastotarkistus vuodesta 2026: Uusien lakien tulee paljastaa ilmastovaikutukset!

Ilmastotarkistus vuodesta 2026: Uusien lakien tulee paljastaa ilmastovaikutukset!

Tammikuun 1. päivästä 2026 alkaen kaikki Itävallan uudet liittovaltion lakiehdotukset ovat ilmastotarkastuksen kohteena. Tämä askel hyväksyttiin eduskunnassa 16.6.2025, ja se auttaa tunnistamaan ja ehkäisemään lakien ja määräysten ilmastoa haitalliset vaikutukset varhaisessa vaiheessa. Aloite on vastaus vuoden 2020 ilmastonsuojelun kansanäänestykseen, joka sai yli 380 000 allekirjoitusta ja korostaa kiireellistä tarvetta lisätä vastuuta ilmastonsuojelussa. Ilmastotestistä tulee osa nykyistä Vaikutuskeskeinen vaikutusarviointi (WFA).

Ilmastotarkastus edellyttää, että perinteisten taloudellisten näkökohtien lisäksi huomioidaan tulevaisuudessa myös vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Ministeriöt ovat velvollisia analysoimaan lainsäädäntöehdotustensa ekologisia seurauksia luodakseen läpinäkyvän pohjan ympäristöaloitteille, tiedotusvälineille ja yleisölle. Ilmastotarkastuksen tulos ei kuitenkaan ole sitova, joten negatiiviset ilmastovaikutukset eivät automaattisesti johda hankkeen tarkistamiseen tai keskeyttämiseen.

Palvelupisteiden perustaminen

Uuden prosessin tueksi ilmastonsuojeluministeriöön perustetaan palvelupiste, joka tarjoaa digitaalisen ”ilmastotarkistustyökalun”. Tämä palvelupiste toimii yhteistyössä liittovaltion ympäristöviraston ja muiden ministeriöiden kanssa. Ilmastotarkastuksen käyttöönotosta huolimatta huolenaiheita on: ilmastoekonomisti Sigrid Stagl korostaa, että ilmaston kielteisiä vaikutuksia aiheuttaviin toimenpiteisiin tarvitaan enemmän sitoutumista.

SPÖ:n varaklubipuheenjohtaja ja ilmastotiedottaja Julia Herr korostaa tarvetta ottaa ilmasto huomioon kaikissa hankkeissa. Ilmastotarkastuksen tarkoituksena on varmistaa, että ilmastonsuojelu on keskeisessä roolissa lainsäädännössä, eikä sitä pidetä vain rinnakkaisena näkökulmana.

Pitkän aikavälin ilmastotavoitteet

Ilmastonsuojelua koskeva lainsäädäntökehys ei ole uusi, vaan se perustuu kansainvälisiin sopimuksiin, kuten vuoden 1992 ilmastonmuutosta koskevaan puitesopimukseen ja Kioton pöytäkirjaan 1997. Näissä sopimuksissa määriteltiin sitoumuksia kasvihuonekaasujen vähentämiseksi. Tällä hetkellä Pariisin sopimuksella pyritään pitämään maapallon lämpötilan nousu alle 2 °C:ssa ja pyrimme rajoittamaan nousun 1,5 °C:seen. Ilmastotavoitteet tulisi uusia viiden vuoden välein tulevissa kansallisissa panoksissa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, jotta edistyminen voidaan dokumentoida ja mukauttaa.

Itävallan kehitys on linjassa näiden kansainvälisten pyrkimysten kanssa ja pyrkii luomaan kansallisen oikeudellisen kehyksen, joka tukee tehokkaasti ilmastotavoitteita. Uusien ilmastotarkastusmääräysten lisäksi Grazin ammuskelun jälkeen annettiin uusia aselakeja, jotka heijastelevat laajempaa yhteiskunnallista keskustelua turvallisuudesta ja ympäristötietoisuudesta.