Joulukriisi: Arkkipiispa Lackner taistelee sielun puolesta!

Joulukriisi: Arkkipiispa Lackner taistelee sielun puolesta!

Wien, Österreich - Jouluaattona arkkipiispa Franz Lackner kommentoi haastattelussa ”lehdistölle” uskon haasteista ja joulun käsityksestä. Hän huomasi, että monia ihmisiä ajaa festivaalin henkisen syvyyden kaipaus, vaikka joulun merkitystä ei usein ymmärretä täysin. "Jumala ei ole hallinnollinen vastaus", hän korosti. Lackner uskoo, että nykypäivän yhteiskunta on saapunut pisteeseen, jossa uskon syvyys on työnnetty taustalle, kun taas jatkuva tyytyväisyys vallitsee rajoitetuilla odotuksilla. "Pelkäämme mennä syvälle", hän sanoi, mikä monille voidaan tulkita läheisen suhteen menettämisenä Jumalaan. Huolimatta kritiikistään kirkon nykyisestä todellisuudesta, hän on edelleen optimistinen ja kutsuu uskovia pitämään uskoa taistelu- ja hakuprosessina, joka ei huipentu nopeasti liikkuviin vastauksiin.

ura ja vaikutteet

Franz Lackner, syntynyt 14. heinäkuuta 1956 Styriassa, on ollut Salzburgin arkkipiispa vuodesta 2013 ja ollut Itävallan piispan konferenssin puheenjohtaja vuodesta 2020 lähtien. Tilausjärjestyksenä hän antoi itselleen nimen, ei pelkästään hänen asennuksensa kautta, vaan myös huolestuttavan käytönsä nykyaikaisten uskonkysymyksiin. Hänen laaja koulutuksensa ja kokemuksensa, joka ulottuu hänen ordinaatiostaan vuonna 1991, kunnes hänen nimitys arkkipiispaksi, muotoili hänet. Hän viittasi siihen, että kirkko pidetään elävänä rakenteena ja puhui tarpeesta harkita rakenteita ja keskittyä uskon ja toivon lähteisiin. Hän myös betonisoi asenteensa spekulatiivisiin huhuihin Wienin mahdollisista seuraajista: "Ihmisen harkinnan mukaan tämä oli tarkoitus sulkea pois", hän korosti, kun hän teki selväksi, että kirkko tarvitsee nuorempia ja dynaamisempia johtajia toimimaan tehokkaasti tänään.

Nykyisessä keskustelussa kirkon uudistuksista ja uskonkysymyksistä, Lackner sanoi, että hänelle oli keskeistä esitellä uskovien huolenaiheita rakenteista ja byrokraattisten näkökohtien merkityksen etsimisestä. Tämä oli erityisen ilmeistä, kun hän huomautti kirkon yhteyspisteistä nykyisillä sosiaalisilla haasteilla. Nimeämällä kirkon poistumistilanne maallisena sosiaalisena ilmiönä, vetoaa Backneriin virtaamaan uskoa eikä sitä voida kanavoida kirkon kehittämiseksi jälleen vilkkaampaan suuntaan.

Nämä arkkipiispan puutteen oivallukset eivät ole vain henkilökohtaista sitoutumista, vaan heijastavat myös roomalaiskatolisen kirkon kiireellisesti tarvittavia muutoksia vastaamaan dynaamisten sosiaalisten muutosten nykyiseen haasteeseen, samoin kuin kap ja