Sosiaalihuollon kaaos: Miksi vammaisten täytyy kärsiä!

Sosiaalihuollon kaaos: Miksi vammaisten täytyy kärsiä!

Köyhyyskonferenssi pistää sormensa haavaan! Vanhempiensa kodissa asuvat vammaiset jäävät sosiaalituen ulkopuolelle, jos heidän vanhempansa itse ovat pienituloisia. Nämä törkeät epäkohdat ovat erityisen ilmeisiä Ala-Itävallassa ja Ylä-Itävallassa, kuten verkosto tuomitsi lehdistötilaisuudessa. Nykyinen sosiaalilainsäädäntö pakottaa nämä jo heikossa asemassa olevat ihmiset usein haastamaan vanhempansa oikeuteen elatusapua varten. Tämä johtaa noidankehään, joka rajoittaa massiivisesti asianomaisten itsemääräämisoikeutta ja ihmisarvoa OTS raportoitu.

Uudet sosiaaliturvasäännökset edistävät sosiaalista eristäytymistä integraation sijaan. Joka kolmas tukikelpoinen ei saa kiireellisesti tarvitsemaansa tukea varsinkin maaseutualueilla, joilla leimautuminen ja byrokratia estävät avun saamisen. Sosiaaliasiantuntija Martin Schenk kutsuu tätä dramaattiseksi askeleeksi taaksepäin taistelussa köyhyyttä vastaan. Köyhyyskonferenssi vaatii perustavanlaatuista vähimmäistulouudistusta, joka turvaa kärsivien perusoikeudet sen sijaan, että heitä huijataan monistelemalla. Nämä väärinkäytökset eivät koske vain vammaisia, vaan myös muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä, kuten apua tarvitsevia naisia ​​tai perheitä, jotka joutuvat kärsimään uusista olosuhteista. Köyhyyskonferenssi raportoitu.

Rajuja leikkauksia apua tarvitseville

Uusi toimeentulotukilaki määrää, että omassa kodissaan asuvien vammaisten on käytettävä säästöt ennen tuen saamista. Tämä asetus on suora vastoin YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen 28 artiklaa, jossa vaaditaan elinolojen parantamista. Lisäksi lisätulorajaa alennetaan radikaalisti, joten pienetkään tulot eivät enää riitä elämiseen. Monille tämä tarkoittaa, että heidän on valittava selviytymisen ja itsemääräämisoikeuden välillä, samalla kun toimistojen hallinnollinen taakka kasvaa ja apu vähenee entisestään.

Köyhyyskonferenssi ehdottaa kiireellisesti vanhempien elatusvelvollisuuden rajoittamista 25 vuoden ikään. Lisäksi tarvitaan kattava sosiaalihuollon uudistus, jotta ihmiset voivat saada eksistentiaalista turvaa ja todellista osallistumista. Kiireellisen hätäavun, lyhyemmän päätöksentekoajan ja asianmukaisen asumistuen pitäisi varmistaa, ettei kukaan joudu uudelleen köyhyyteen. Kokonaisvaltaisen muutoksen poliittinen tavoite on selvä: toimiin on ryhdyttävä nopeasti, jotta ihmiset ansaitsevat sen, mitä he ansaitsevat.