Lüneburgin kuoleva seuralainen: anna elämä viimeiseen hengenvetoon asti!

Lüneburgin kuoleva seuralainen: anna elämä viimeiseen hengenvetoon asti!

Lüneburgissa avohoitopalvelu on intensiivisesti mukana tukemassa ihmisiä heidän elämänsä viimeisessä vaiheessa. Mottona ”Emme voi antaa lisää päiviä elämälle, mutta voimme antaa enemmän elämää päiville”, työ ei vain inspiroi freelance-vapaaehtoisia, vaan tarjoaa myös rakastavaa tukea kärsiville. Brittiläisen palliatiivisen hoidon pioneerin Cicely Saundersin avainviesti tarjoaa merkittävän näkökulman palliatiiviseen hoitoon.

Yhteiskunnan ikääntyessä on yhä tärkeämpää käsitellä kuolemaa ja surua. Jeannette Suchan ja Josephine-Rahel Furkert ovat yhdistyksen 80 aktiivisen vapaaehtoisen joukossa, jotka tukevat potilaita kotona, hoitokodissa tai sairaalassa ideologiasta tai kansallisuudesta riippumatta. ”Kuolema on osa elämää”, korostaa kurssin vetäjä ja koordinaattori Heike Jost ja rohkaisee ihmisiä avautumaan näille ajatuksille.

Satunnainen tapaaminen palliatiivisen hoidon osastolla

Henkilökohtainen yhteys loppuelämän hoitoon voidaan usein jäljittää omiin menetyskokemuksiin. Näin Jeanette Suchan kuvailee liikuttavaa kohtaamista palliatiivisen hoidon osastolla: "Tapasin vanhan tutun, joka oli nyt elämänsä viimeisessä vaiheessa." Tämä korostaa ainutlaatuisia kokemuksia, joita vapaaehtoiset itse usein käyvät läpi ollessaan lähellä asiakkaitaan.

Tämä intensiivinen aika, jolloin he jakoivat muistoja ja nauroivat yhdessä, oli Suchanille syvällinen kokemus. "Oman tuskan kokeminen ja kyky hyväksyä tämä suru on keskeinen osa työtämme", hän sanoo. Tähän liittyy opetus, että ilo ja suru kulkevat usein käsi kädessä.

Sisäinen valmius on perusedellytys

Jotta voisi työskennellä loppuelämän kumppanina, vaaditaan tiettyjä henkilökohtaisia ​​ominaisuuksia. Tämä sisältää psykologisen vakauden ja halun itsereflektioon ja henkilökohtaiseen kehitykseen. "Koulutus ei ainoastaan ​​auta tunnistamaan omia rajojasi, vaan myös osoittaa, kuinka tärkeää on säilyttää tunneetäisyys vaikeina hetkinä", kertoo Claudia Arend, loppuelämän hoidon koordinaattori.

Yhdeksän vuoden koulutuksen jälkeen osallistujat oppivat, kuinka he voivat todella auttaa kärsiviä. "Jokaisella koulutukseen osallistuvalla on mahdollisuus saada paljon selvää itsestään", Josephine-Rahel Furkert sanoo vakuuttavasti. Heidän kokemuksensa osoittavat, että reflektio ja surun käsitteleminen nähdään olennaisena osana koulutusta.

Lokakuun 12. päivänä vietetään myös Maailman Hospice-päivää, joka tarjoaa mahdollisuuden tiedottaa erilaisista saattohoitotyöstä ja palliatiivisesta hoidosta. Valtakunnallisesti järjestetään lukuisia kampanjoita, joiden tarkoituksena on kiinnittää huomiota saattopalveluiden arvokkaaseen työhön. Myös loppuelämän hoitopalvelun merkitys korostuu Lüneburgissa.