Vammaisten itsemääräämisoikeus: Inkluusioilta Feldkirchissä

Vammaisten itsemääräämisoikeus: Inkluusioilta Feldkirchissä

Vorarlbergin seurantakomitean (VMA) seitsemäs julkinen kokous pidettiin äskettäin Feldkirchin AK-salissa. Mottona "Minun tapani, elämäni, ihmisoikeuteni!" Tärkeä aihe "de-instituutionalisaatio" korostettiin. Painopiste oli vammaisten oikeuksissa, joilla on YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaan oikeus elää itsenäisesti ja tehdä päätöksiä elintilanteestaan. Asiantuntijat ja asianosaiset keskustelivat selkeästi näistä aiheista.

Valtion oikeusasiamies Klaus Feurstein korosti yksiselitteisesti, että vammaisilla tulee olla samat oikeudet kuin kaikilla muillakin elinolojaan koskevissa päätöksissä. Mutta Tobias Buchner, joka edustaa kansallisia näkökulmia riippumattomassa seurantakomiteassa, tekee selväksi, että kodit hallitsevat edelleen Itävallassa ja että kattava suunnitelma yhteisöpohjaisten tukipalvelujen laajentamiseksi ja kodin kaltaisten tilojen purkamiseksi puuttuu.

Deinstitutionalisoinnin haasteet

YK:n asiantuntijakomitean jäsen, professori Markus Schefer selvitti esityksessään instituutioiden poistamisen haasteita. Hän huomautti, että Itävallan nykyinen tilanne on riittämätön ja strategioista, sopivista asunnoista ja yksilöllisistä tukipalveluista puuttuu. "Ei ole yksilöllistä oikeutta - se ei ole hyväksyttävää", Schefer sanoi. Hän kertoi havainnoistaan ​​Itävallan valtiontarkastuksesta vuonna 2023, jossa nämä epäkohdat tulivat selväksi.

Tapahtuma suunniteltiin esteettäviksi, mukaan lukien viittomakielen tulkkaus ja suora lähetys, jotta varmistetaan pääsy laajalle yleisölle. Merkittävä osa istunnosta oli omistettu henkilökohtaisille kokemuksille. Maataloustyöntekijä Paul Stark, jolla on suuria tukitarpeita, kertoi yhdessä äitinsä ja toverinsa kanssa, millaista elämä voi olla ilman institutionaalisia rakenteita. Marraskuussa Maatalouskamari kunnioittaa Paulia kymmenen vuoden ammatillisesta palvelusta, mikä symboloi pitkää ja usein vaivalloista polkua osallistamiseen.

Paavalin ja hänen perheensä kohtaamat haasteet heijastavat monien samanlaisissa tilanteissa elävien ihmisten todellisuutta. "Mikään Paulin osallistavassa matkassa ei ole itsestään selvää", hänen äitinsä selitti ja korosti jatkuvaa työtä, jota tarvitaan tarvittavan tuen ja rahoituksen turvaamiseksi.

Sessio tarjosi osallistujille myös lukuisia mahdollisuuksia aktiiviseen osallistumiseen. Niin kutsutuissa vaihtopöydissä keskusteltiin erilaisista aiheista osallisuusvaihtoehdoista henkilökohtaisiin kokemuksiin elämästä ilman instituutioita. Keskustelu oli intensiivistä, mikä korosti aiheen kiireellisyyttä ja tärkeyttä.

Merkittävä vertailu tuli professori Scheferiltä, ​​joka huomautti, että vammaiset eivät vielä olleet tietoisia apartheid-politiikan epäoikeudenmukaisuudesta. Hänen lausuntonsa sai osallistujat ymmärtämään yhteiskunnallisen ja poliittisen muutoksen tarpeen.

Kiinnostuneille kokouksen tulokset sekä kattava 7-sivuinen keskustelupohja ovat saatavilla verkossa. Tapahtuman koko striimi on katsottavissa myös YouTubessa. Tarkemmat tiedot ja tiedot löytyvät raportista osoitteesta www.vol.at.