Taidetta vai provokaatiota? Keskustelua Niwan julisteesta Grazin Steiermarkin syksyllä

Taidetta vai provokaatiota? Keskustelua Niwan julisteesta Grazin Steiermarkin syksyllä

Nykyinen taidenäyttely "Horror Patriate" herättää kohua Grazin sydämessä. Aluksi yksinkertaiselta johdatukselta tuntunut näyttelyn aihe muuttui nopeasti provosoivaksi ja kiistanalaiseksi aiheeksi, kun poliisi peitti taiteilija Yoshinori Niwan julisteen ”Julisteen puhdistaminen vaalikaudella, kunnes se ei enää ole luettavissa”. Tämä tapahtui ennen virallisia avajaisia, ja julisteen provosoiva iskulause ”Jokaiselle omamme” muistuttaa vahvasti kohtalokasta iskulausetta ”Jokaiselle omansa” natsi-ajalta. Tämä tilanne herättää kysymyksen, onko tämä kansallissosialististen ajatusten kriittinen tarkastelu vai hiipivä ylistys.

Steiermarkin FPÖ reagoi välittömästi julisteen julkistamiseen ja esitti terävää kritiikkiä. Tämä taideteos on yksi harvoista tämän vuoden ”Syksyn” teoksista, joka ei sisälly perinteiseen vaihtoehtoisen (kansallisen) museon konseptiin. Taiteellinen johtaja Ekatarina Degot käsittelee ohjelmakirjassaan museoiden roolia "kansallisen identiteetin tehtaina", mikä vaikuttaa erityisen merkitykselliseltä kasvavan oikeistopopulismin valossa. Neue Galerie Grazin näyttely pyrkii luomaan vastakohdan yhteisille kansallisille museoille humoristisilla ja kriittisillä lähestymistavoilla.

Taiteellisia keskusteluja ja historiallisia viittauksia

Näyttävä esimerkki tämän näyttelyn kuraattorista on Jan Peter Hammerin elokuva "Noreia". Noin 45-minuuttinen elokuva valaisee, kuinka illuusio kelttiläisestä loistokaupungista syntyi harhaanjohtavasta isänmaanrakkaudesta. Elokuvassa käytetään Steiermarkin St. Margarethenin kaupunkia, joka nimettiin uudelleen Noreiaksi vuonna 1930, ja se näyttää, kuinka historiallisia kertomuksia käytetään tukemaan tätä illuusiota. Elokuvan lisäksi historiallisia kohtauksia esitetään uudelleen tämän oletetun perinteen säilyttämiseen omistautuneen klubin jäsenten kanssa. Elokuva liittyy myös koskaan toteutumattomaan muistomerkkiin Noreian väitetystä loistavasta historiasta.

Toinen merkittävä taideteos on Peter Friedlin neonvalo "Kill and Go", joka viittaa neljän romanin murharikokseen Oberwartissa. Taustalla oleva viesti on vangittu puna-valko-punaiseen väritykseen, joka heijastelee Itävallan kansallisvärejä. Sitä vastapäätä roikkuu "slaavilaisen naisen" hahmo Grazin etnologisen museon perinteisestä pukuhuoneesta. Tätä kuvausta käytetään muukalaisvihan esille tuomalla hahmon valkoiset vaatteet yksinkertaisella kuvauksella – selvä viittaus takapajuisiin näkemyksiin, joita vähemmistöistä oli aiemmin.

Museodiskurssin rajat

On kuitenkin syytä pelätä, että tällaiset lähestymistavat taiteeseen ovat laadustaan ​​huolimatta juuttuneet tyypilliseen taidediskurssiin eivätkä edistä juurikaan laajempaa keskustelua huolestuttavasta siirtymisestä oikealle demokraattisissa yhteiskunnissa. Museokontekstit näyttävät usein takertuvan historiallisiin ilmiöihin, kun taas uusliberaalin globalisaation muovaamat ajankohtaiset asiat mainitaan vain ohimennen.

Suuri osa yleisöstä, jota tämän näyttelyn kriittisen sisällön on tarkoitus kohdentaa, voitiin jo esilajitella esityksen tyypin ja diskursiivisen kontekstin mukaan. Oikeistoliikkeet ovat harvoin mukana nykytaiteen näyttelyissä, joten keskustelu on yleensä taiteesta kiinnostuneiden kriitikkojen piirissä. Yoshinori Niwan suunnittelema vaalijuliste on edelleen ainoa kiihkeää keskustelua herättävä elementti.

Lisänäyttely, joka toimii liitteenä nykyiseen Neue Galerien esitykseen, on "Kunst Heimat Kunst Revisited". Tämä muistuttaa alkuperäistä hanketta, joka tapahtui vuonna 1992 osana Steiermarkin syksyä ja valaisee kodin käsitettä kriittisestä näkökulmasta. "Uudelleentarkastettu" versio dokumentoi merkittävät taiteelliset panokset ja edustaa tärkeää historian oppituntia, joka osoittaa, mitä taide voi tehdä, kun sille annetaan vapaus.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Grazin nykyinen taidenäyttely ei vaikuta pelkästään provosoivilla teoksillaan, vaan myös niihin liittyvillä syvällisillä kysymyksillä kansallisesta identiteetistä ja sen nykyajan merkityksestä. Nämä keskustelut ovat tärkeämpiä kuin koskaan, etenkin globaalin muutoksen ja lisääntyvien oikeistosuuntausten aikana. Ja vaikka Niwan julisteen ympärillä oleva keskustelu herättää ehkä ainoan kiistanalaisen reaktion, kysymys jää siitä, kuinka paljon tällaisilla näyttelyillä voi lopulta olla vaikutusta yhteiskuntaan.

Lisää tietoa tästä jännittävästä aiheesta löytyy artikkelissa www.artmagazine.cc.