100 päivää hallitusta: edistystä maanviljelijöille vai pysähtyminen Itävallassa?

100 päivää hallitusta: edistystä maanviljelijöille vai pysähtyminen Itävallassa?

6. kesäkuuta 2025 Itävalta muistelee yli 100 päivää vasta muodostetun hallituksen aikana. Tärkeitä toimijoita hallituskoalitiossa ovat Elisabeth Stocker (ÖVP), Andreas Babler (SPÖ) ja Beate Meinl-Reisinger (NEOS). Hallitus on asettanut itselleen korkeat tavoitteet: se lupaa väestölle edistystä, läpinäkyvyyttä ja uudistuksia. Mutta kysymys jää siitä, johtavatko nämä lupaukset todella muutoksiin kansalaisissa ja yhteiskunnassa. Kriitikot pelkäävät, että ilmoituksista huolimatta konkreettisista toimenpiteistä puuttuu.

Tilanne on erityisen haastava paikallisille maanviljelijöille. He kohtaavat useita vaikeuksia, jotka uhkaavat heidän olemassaoloaan. Korkeat energian hinnat, lisääntyvät ympäristösäännökset, halvempi tuonti Ukrainasta ja kansalaisjärjestöjen kasvava vaikutus asettavat maanviljelijöille painetta. Monet heistä taistelevat selviytymisestä, jolla on myös poliittisia ulottuvuuksia: maaseudun keskiluokan romahtamisella voi olla kauaskantoisia seurauksia maaseutuyhteiskunnalle.

Painopisteenä EU:n politiikka ja kestävyys

Euroopan tasolla EU on antanut kattavat ympäristönsuojelustandardit asetusten ja direktiivien muodossa. Näiden asetusten täytäntöönpano on pakollista kaikille jäsenvaltioille. Tavoitteena on varmistaa ympäristönsuojelun vähimmäisstandardit ja estää "ympäristön polkumyynti". EU:n politiikan keskeinen kohta on yhteinen maatalouspolitiikka (CAP), jonka tavoitteena on tukea viljelijöitä, taata vakaa elintarvikehuolto ja torjua ilmastokriisiä. Tässä yhteydessä päätettiin vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 % vuoteen 2030 mennessä vuoteen 1990 verrattuna, mikä on osa EU:n ilmastoneutraaliusstrategiaa vuoteen 2050 mennessä, kuten liittokansleri on raportoinut.

Itävallan hallituksen tavoitteena on saavuttaa ilmastoneutraalius vuoteen 2040 mennessä EU:n vaatimusten täyttämiseksi. Tämä tavoite on ankkuroitu liittovaltion perustuslakiin, ja sitä tukee Climate Protection Act (KSG), joka on ollut olemassa vuodesta 2011 lähtien. Itävalta noudattaa "kaksipilarin periaatetta", joka sisältää sekä ilmastonsuojelun että ilmastonmuutokseen sopeutumisen.

Itse ilmastonmuutos näkyy Itävallassa jo selvästi: vuosittaisen keskilämpötilan nousu lähes kahdella celsiusastetta vuodesta 1980, kuumempi päivä ja lumipeitteen keston lyheneminen ovat näkyviä merkkejä. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin mukaan kehitys on hälyttävää ja kansainvälisesti pätevien ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan toimia. Tavoitteena on rajoittaa maapallon lämpötilan nousua pitkällä aikavälillä.

Itävallan tavoitteet YK:n turvallisuusneuvostossa

Toisessa poliittisessa painoksessa Itävalta hakee paikkaa YK:n turvallisuusneuvostossa. NEOS on kuvannut tätä ulkopolitiikan virstanpylväksi, kun taas kriitikot pitävät aloitetta veronmaksajien rahojen tuhlauksena. Suunniteltu paikka turvallisuusneuvostoon herättää kysymyksiä Itävallan todellisista eduista ja vaikutuksista. Tällainen liike voisi kuitenkin vahvistaa maan kansainvälistä roolia ja vaatisi laajaa poliittista tukea.

Itävallan haasteena on liittää sisäpoliittiset lupauksensa EU:n ulkoisiin vaatimuksiin ja globaaleihin ilmastotavoitteisiin. Tulevien kuukausien kannalta ratkaisevaa on, pystyykö hallitus yhdistämään nämä monimutkaiset kysymykset samalla kun paikallisten viljelijöiden ja koko väestön kohtaamat haasteet.