Muukalaisen keksintö: Taide näyttää valkoisen katseen Heidelbergissä!
Heidelbergin näyttely valaisee, miten taide muokkaa käsitystä vieraista kulttuureista ja kyseenalaistaa siirtomaastereotypiat.
Muukalaisen keksintö: Taide näyttää valkoisen katseen Heidelbergissä!
Kurpfälzisches Museum Heidelbergissä on parhaillaan esillä näyttely "The Strangerin keksintö taiteessa", joka käsittelee Euroopan monimutkaisia kohtaamisia vieraiden kulttuurien kanssa eri aikakausilta. Taiteilijoiden vuosien varrella luomia kuvauksia tarkastellaan kriittisesti. Näyttelyn keskeisenä tavoitteena on näyttää, kuinka taiteilijoiden katse ei ainoastaan edusta todellisuutta, vaan myös vääristää ja vaikuttaa siihen.
Näyttely pohtii kysymystä siitä, missä määrin monet teokset ovat todellisuuden mukaisia, mutta lähemmin tarkasteltuna ne näyttävät olevan taiteilijoiden fiktiota. Tämä näkyy erityisen selvästi kuudessa luvussa, jotka esittelevät teoksia myöhäisestä keskiajalta nykypäivään. Yksi silmiinpistävimmistä teemoista on niin kutsuttu "valkoinen katse", joka usein tulkitsee vieraita stereotyyppisesti ja hierarkkisesti - esimerkiksi ihonvärien symbolisen suunnittelun kautta, joka valaisee itämaista lähes eksoottista valoa.
Taiteilijan näkökulman muuttaminen ajan myötä
Yksi näyttelyn avainhenkilöistä on amerikkalainen valokuvaaja Maxine Helfman. Hänen 2012-sarjansa "Historiallinen korjaus" kuvaa mustia ihmisiä 1500- ja 1600-luvuilta inspiroituneissa perinteisissä vaatteissa. Näin tehdessään se tarjoaa kriittisen näkemyksen luokkayhteiskuntaan, jossa mustia ei useinkaan pidetty tasavertaisina eurooppalaisessa taiteessa. Helfmanin tarkoitus näyttää olevan kyseenalaistaa tämä edustuksen epätasa-arvo ja tuoda esiin uusi, oikeudenmukainen näkökulma.
Toinen tärkeä panos tulee nigerialaiselta taiteilijalta Peter Ukalta. Hänen teoksissaan mustat ihmiset ovat keskeinen motiivi, ja heidät kuvataan monimutkaisina, itsenäisinä yksilöinä kirkkain värein. Uka käsittelee henkilökohtaisia muistoja ja arjen kohtauksia Nigeriasta ja haluaa saada takaisin oman tarinansa hallintaan. Hänen teoksensa vaativat poikkeamista länsimaisista taiteen standardeista ja normeista.
Kolonialististen stereotypioiden kritiikki
Näyttelyssä käsitellään myös itävaltalaisen taiteilijan Lisl Pongerin kriittisiä teoksia. Hän kritisoi kulttuurien haltuunottoa ja riistoa siirtomaakuva-arkistojen stereotypioilla ja kliseillä. Hänen valokuvainstallaationsa "Gone Native" on voimakas kuva, joka viittaa siirtomaaajan häikäilemättömiin oloihin valaisemalla mustien roolia taidehistoriassa.
Gülsün Karamustafa, turkkilainen taiteilija, käsittelee töissään orientalismin stereotypioita, erityisesti naisten seksualisoitua kuvaamista länsimaisissa kuvissa. Installaatiossaan "Fragmenting/Fragments" hän manipuloi klassisia orientalistisia maalauksia leikkaamalla ja järjestämällä niitä uudelleen. Näin hän luo kriittisen pohdiskelun länsimaisessa taiteessa usein vallitseviin keisarillisiin kuviin ja kliseisiin.
Näillä eri näkökulmilla näyttely osoittaa, kuinka taiteilijat vuosisatojen aikana eivät ainoastaan edusta "vieraan" vaan myös määrittelevät sen. Kysymys jää siis siitä, missä määrin taide toimii kulttuuri-identiteetin esitysmuotona tai voi jopa rakentaa ja vaikuttaa niihin. Näyttelyä täydentävät monet tärkeät kansainväliset lainat, jotka antavat kattavan kuvan osasta taidehistoriaa, joka jää usein huomiotta.
Taiteen ja sen taustalla olevien ideologioiden kriittinen tarkastelu ei ole vain näyttelyn katsojan kannalta olennaista, vaan se edistää myös tärkeää vuoropuhelua edustamisesta ja identiteetistä nyky-yhteiskunnassa. Lisätietoa näyttelystä löytyy täältä www.swr.de löytää.