PVA torjuu käsiproteesin: Oikeusasiamies Achitz arvostelee viranomaisia!

PVA torjuu käsiproteesin: Oikeusasiamies Achitz arvostelee viranomaisia!

Esimerkkitapauksessa yhteiskunnallisen osallistumisen haasteista Eläkevakuutuslaitos (PVA) hylkäsi Michael G.:n hakemuksen myoelektristä käsivarren proteesista. Michael G., jolla ei ole ollut oikeaa kättä 15-vuotiaana ja joka on riippuvainen toimimattomasta proteesista, tarvitsi uutta proteesia voidakseen hoitaa ammatilliset tehtävänsä tehokkaammin. Hän työskentelee kauppayhtiössä ja tarvitsee proteesin käyttääkseen tietokoneen avaimia ja tehdäkseen tuoteesityksiä, mikä vaikuttaa merkittävästi hänen työkykyynsä.

Kuten ots.at raportoi, PVA:n kuntoutuskeskus oli onnistunut kahdessa viikossa Michael G. Siitä huolimatta hänen hakemuksensa hylättiin joulukuussa, millä oli vahva psykologinen vaikutus häneen. Oikeusasiamies, jota edustaa Bernhard Achitz, arvostelee hakemuksen tehotonta käsittelyä. Tämä välitettiin ensin Itävallan sairausvakuutuskassalle (ÖGK), jossa se pysyi pitkään ennen kuin se palautettiin PVA:lle.

Kritiikkiä hallintoa kohtaan

Bernhard Achitz vaatii, että sosiaalivakuutus kattaa proteesin kustannukset, jotta Michael G. voisi työskennellä pidempään. Hylkääminen mainitaan hyvänä esimerkkinä riittämättömistä hallintoprosesseista ja vammaisten tuen puutteesta. Tämä on jyrkässä ristiriidassa YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen (UN CRPD) kanssa, jossa vaaditaan vammaisten täysimääräistä osallistumista sosiaaliseen elämään.

Osallisuus ja osallistuminen ovat keskeisiä aiheita, jotka ulottuvat paljon yksittäistapauksia pidemmälle. Kuten bpb.de selittää, inkluusiolle ei ole sitovaa määritelmää, mutta se ymmärretään yleisesti kaikkien ihmisten, erityisesti vammaisten, tasa-arvoiseksi osallistumiseksi sosiaaliseen elämään. Tähän liittyy eri instituutioiden vaatimuksia avautua ja mukautua ihmisten yksilöllisiin tarpeisiin.

Yhteiskunnallisia näkökulmia ja haasteita

Haasteet eivät ole ilmeisiä vain Michael G.:n tapauksessa, vaan myös laajemmasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Edelleen on olemassa sosiaalisia esteitä, jotka syrjivät vammaisia ​​jokapäiväisessä elämässä. Tilastot osoittavat, että vakavasti vammaisten työttömyysaste on keskimääräistä korkeampi ja että monet tuntevat usein olevansa yksinäisiä ja heillä on vähän luottamusta poliittisiin instituutioihin.

Vammaisten osallistumisen vahvistamiseksi tarvitaan toimenpiteitä, jotka eivät pelkästään ottaisi huomioon heidän yksilöllistä elämäntapaansa, vaan myös murtavat sosiaalisia esteitä. Tämä on sopusoinnussa sosiaalilain IX kirjan ja liittovaltion osallistumislain tavoitteiden kanssa, jotka edistävät vammaisten osallistumismahdollisuuksien parantamista. Inkluusiokeskustelulla on mahdollisuus muuttaa perusteellisesti yhteiskuntamme rakenteita parempaan suuntaan ja rikastuttaa kaikkien mukana olevien elämää.