Suche
Mein Konto
Vaskimusiikkia Itävallassa: Unesco julistaa perinteet kulttuuriperinnöksi!
6. joulukuuta 2024 itävaltalaiset puhallinsoittimet tunnustettiin aineettomana kulttuuriperinnönä, ja ne saivat kunnian kulttuuripanoksestaan ja 140 000 muusikon vapaaehtoisesta sitoutumisesta.
Vaskimusiikkia Itävallassa: Unesco julistaa perinteet kulttuuriperinnöksi!
Osana juhlaseremoniaa 6. joulukuuta 2024 Zell an der Pramin linnassa (Ylä-Itävallassa) lisättiin uusia elementtejä kansalliseen aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Kunnioitettujen perinteiden joukossa on "itävaltalaisten puhallinsoittimien ääni- ja soittoperinne". Värikkäissä perinteisissä puvuissa esiintyvät noin 140 000 muusikkoa tarjoavat yhteensä yli 28 miljoonaa vapaaehtoistyötuntia vuodessa. Harjoitusten, esiintymisten ja sosiaalisten yhteyksien ansiosta he ovat itävaltalaisen kulttuurin ja yhteisön välttämätön tukipilari.
Sisällyttäminen kansalliseen aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon on enemmän kuin pelkkä nimike – se on julkinen tunnustus näiden bändien arvokkaasta panoksesta yhteiskunnalle. Nämä elävät kulttuurin kantajat yhdistävät sukupolvia ja erilaisia yhteiskuntaluokkia. Vaskimusiikkia juhlitaan tapana elää yhdessä ja se edistää arvoja, kuten demokratiatietoisuutta, suvaitsevaisuutta ja ryhmätyötä. Tällaisia musiikkiryhmiä tukevia organisaatioita ja yhteisöjä kutsutaan aktiivisesti viljelemään ja edistämään tämäntyyppistä kulttuuria.
Unesco ja aineeton kulttuuriperintö
Unescon vuonna 2008 julkaiseman ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön edustavan luettelon tavoitteena on tehdä kulttuurista monimuotoisuutta näkyväksi maailmanlaajuisesti, mukaan lukien perinteet, kuten musiikki, tanssi ja suulliset perinteet. Itävalta ratifioi aineettoman kulttuuriperinnön suojelua koskevan yleissopimuksen vuonna 2009 ja on siksi osa maailmanlaajuista verkostoa, joka suojelee erilaisia kulttuuri-ilmaisumuotoja. Tällä hetkellä listalla on 569 kohdetta 136 maasta, jotka kaikki liittyvät Unescon kulttuuriperinnön suojeluohjelmaan, mm. Wikipedia raportoi.
Tunnustaminen aineettomana kulttuuriperinnönä ei ainoastaan anna yhtyeille arvovaltaa, vaan myös velvoittaa ne turvaamaan nämä perinteet tuleville sukupolville. Tämä korostaa kulttuuristen käytäntöjen merkitystä sopusoinnussa maan sosiaalisen kehityksen ja kulttuurisen muistin kanssa. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, yhteisöt voivat olla ylpeitä saadessaan olla osa tätä tärkeää kulttuuriperinnettä!