Oikeistoradikaali Müller: Satiiri näyttää Saksan pimeän puolen!

Oikeistoradikaali Müller: Satiiri näyttää Saksan pimeän puolen!

Ohjaaja Nuran David Calisin uusi teos on ohjelmassa Schauspiel Frankfurtissa: "Leaks. From Mölln to Hanau". Ensi-ilta on ensi lauantaina. Tämä terävä satiiri tarkastelee Saksan historiaa vuodesta 1945 lähtien, joka on kietoutunut äärioikeiston kanssa. Calis käsittelee tärkeitä rasistisia tapauksia, alkaen murhista Möllnissä vuonna 1992, NSU-murhien kautta Hanaun hyökkäykseen. Neljä näyttelijää ilmentävät erilaisia ​​hahmoja klovneista perustuslaillisiin agentteihin ja kommentoivat muodossa, joka kohtaa tunnetut ihmiset taantumuksellisten ideologioiden julmuuden kanssa. Kuten hessenschau.de-sivustolla aiemmin kerrottiin, Calis haluaa käyttää tätä taiteellisena vastarintana toimivaa satiiria antaakseen katsojille voiman tunteen ja taistellakseen äärioikeistovoimien ruokkimaa pelkoa vastaan.

Samalla huolestuttava todellisuus

Tämä ensi-ilta tulee kontekstissa, jossa Saksan keskusteluissa muuttoliikkeestä ja yhteiskunnasta on huolestuttavia suuntauksia. Vaikka Calis mainitsee satiirin soveltuvuuden paljastamaan oikeistorakenteiden järjettömyyttä ja typeryyttä, tämä viittaa myös ajankohtaiseen yhteiskuntakritiikkiin, joka tulee selväksi elokuvassa ”He's Back”. Tässä elokuvassa, kuten kunstundfilm.de raportoi, historiallinen Adolf Hitler, jonka Oliver Masucci on upeasti ruumiiltunut, katapultoituu moderniin maailmaan. Hänen paluunsa on lavastettu masentavana satiirina, jossa kansalaisten reaktiot osoittavat hämmentävän oivalluksen: monet tervehtivät johtajaa kuin hän voisi olla uusi tv-tähti. Elokuvan tekijät esittävät ulvovan enemmistön, joka osoittaa ymmärrystä typerimmille ennakkoluuloilleen, kommentiksi maasta, jossa invasiiviset ja populistiset näkemykset kukoistavat tutkan alla.

Molemmissa projekteissa käy selväksi, että taide ei toimi vain viihteenä, vaan myös eräänlaisena aseena yhteiskunnan synkkiä virtauksia vastaan. Calis haluaa paljastaa äärioikeiston ja viranomaisten välisen sotkeutumisen, mutta "Hän on palannut" osoittaa omalla tavallaan, kuinka vaaralliset ideologiat voivat jälleen tunkeutua yhteiskunnalliseen tietoisuuteen. Tässä mielessä molemmat toimielimet korostavat asian kiireellisyyttä ja rohkaisevat ihmisiä kyseenalaistamaan kriittisesti oman kantansa.

Intensiivinen keskustelu oikeistokohtauksen aiheuttamista vaaroista on tarpeellisempaa kuin koskaan, ja se korostuu sekä teattereissa että elokuvissa.