Kiireellinen keskustelu: Penacho jää Wieniin! Kuljetus mahdotonta!

Kiireellinen keskustelu: Penacho jää Wieniin! Kuljetus mahdotonta!

Wienin World Museumissa atsteekkien höyhenpäähine "Penacho" on kiistanalaisten keskustelujen keskipisteessä sen mahdollisesta kuljetuksesta ja paluusta Meksikoon. Wienin teknillisen yliopiston yhteistyössä meksikolaisten edustajien kanssa tekemä sen kuljetettavuuden arviointi vuosina 2010–2012 osoitti, että "Penacho" ei sovellu sellaiselle matkalle. Tutkinnan tulos on hälyttävä: päähinettä voidaan kuljettaa vain 0,04 gramman kiihtyvyysamplitudilla, mikä korostaa sen haurautta, sillä se on valmistettu quetsal-höyhenistä ja yli 1 500 kappaleesta kultaa ja messinkiä. Kleine Zeitung raportoi, että insinöörille annettiin tehtäväksi arvioida tietty kuljetuslaatikko osana Eternos Retornos -projektia.

Raportissaan insinööri kyseenalaisti Maailmanmuseon rajat ja kritisoi sitä, että vertailu British Museumin vuonna 2023 suorittamaan "Tahitian Mourning Costumen" kuljetukseen ei ole kovin mielekästä. Maailmanmuseon johtajan Banzin mukaan "surupuku" ei ole vain 200 vuotta nuorempi, vaan myös rakenteeltaan vakaampi; se saapui ilman merkittäviä vaurioita, kun taas Penacho saattoi kärsiä suuria vahinkoja.

"Penachon" historia

Höyhenpäähinettä kutsutaan "Montezuman kruunuksi", mutta Maailmanmuseo pitää tätä termiä harhaanjohtavana. Asiantuntijoiden mukaan se on itse asiassa papin päähine. Historiallisesti "Penacho" löydettiin arkkiherttua Ferdinand II:n kokoelmasta vuonna 1596, ja on epäselvää, kuinka se tarkalleen tuli Eurooppaan ja kuuluiko se todella Moctezumalle. Yhteys "Penachon" ja meksikolaisen kulttuuriperinnön välillä on kuitenkin kiistaton, ja vuodesta 1991 lähtien Meksiko on useaan otteeseen pyytänyt arvokkaan esineen palauttamista. Yksityisistä palautusaloitteista on myös tullut entistä tärkeämpiä, kuten Petra Bayr toteaa.

"Penachon" historiallinen analyysi nähdään osana laajempaa keskustelua siirtomaaperäisten kulttuuriomaisuuden palauttamisesta. Tämä keskustelu on kiihtynyt viime vuosina, ja siihen liittyy pyyntöjä pidätetyn kulttuuriomaisuuden palauttamisesta alkuperämaihinsa. Tässä laajemmassa kontekstissa on tärkeää huomata, että sen jälkeen kun keskustelut palautuksesta alkoivat 1970-luvulla, yhä useammat maat, mukaan lukien Afrikan valtiot, ovat vaatineet kulttuuriesineitään. Nämä palautusvaatimukset ovat osa prosessia, jossa museoita ja instituutioita pyydetään pohtimaan kriittisesti siirtomaaperintöään, mitä tukevat myös kansainväliset sopimukset, kuten UNIDROIT-yleissopimus, joka pitää kulttuuriomaisuuden laitonta kauppaa oikeuksien loukkauksena.

Nykyinen kehitys

Äskettäin kehitetyn kuljetuslaatikon luovutus Maailmanmuseolle on suunniteltu osaksi Wienin viikkoa. Laatikon tarkoituksena on varmistaa, että "Penacho" voidaan kuljettaa parhaissa olosuhteissa, vaikka keskustelu sen palauttamisesta jatkuisi. Nähtäväksi jää, vaikuttaako "Penachon" paluu nykyisen poliittisen ja kulttuurisen kehityksen Meksikossa ja Itävallassa. Keskustelu kulttuuriomaisuuden, kuten "Penachon" palauttamisesta, ei siksi näytä roolia vain Meksikon historiassa ja identiteetissä, vaan se vaikuttaa myös yleiseurooppalaiseen museojärjestelmään, joka on yhä enemmän paineen alla kyseenalaistaa kokoelmiensa siirtomaajuuret ja saada aikaan muutoksia. [Wikipedia].