Wienin asuntojen vallankumous: Kestävä kehitys on tulevaisuuden painopiste!

Wienin asuntojen vallankumous: Kestävä kehitys on tulevaisuuden painopiste!

"Peter & Paul" -ohjelman uusimmassa jaksossa Markus Steinböck ja Stephan Pasquali 3SI Immogroupista keskustelevat kestävän asumisen haasteista ja mahdollisuuksista Wienissä. Äänitys tapahtui Kärntner Straßen 3SI Loungessa. Kolmannessa sukupolvessaan oleva wieniläinen perheyritys voi katsella yli 100 kerrostaloa ja yli 200 valmistunutta projektia. Niiden painopiste on kestävässä uudisrakentamisessa ja historiallisten rakennusten saneerauksessa.

Steinböck korostaa vanhojen rakennusten potentiaalia ja korostaa, että ullakkomuutosten tiivistäminen on järkevä tapa luoda asuintilaa ilman uusien alueiden sulkemista. Pasquali puolestaan ​​arvostelee Itävallan nykyistä tiivistyspolitiikkaa, joka on johtanut noin 368 hehtaarin sinetöimiseen Wienissä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämä kehitys uhkaa arvokkaita viheralueita.

Kestävyys asuinrakentamisessa

Maankulutuksen estämiseksi 3SI Immogroup etsii nimenomaan ns. "ruskeakenttäkiinteistöjä" uusien asuntojen toteuttamiseksi ja vahingoittuneiden viheralueiden uudistamiseksi osittain. Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että kestävyys on asuntorakentamisen keskeinen kilpailutekijä. Ostajat arvostavat yhä enemmän kestäviä ja nykyaikaisia ​​rakennusmenetelmiä, joissa käytetään ympäristöystävällisiä materiaaleja ja tekniikoita.

Asuinrakentamisen tulevaisuuden trendejä ovat aurinkosähköjärjestelmien käyttöönotto sekä puu-, savi- tai hybridirakennusmenetelmien käyttö. Pasquali kehottaa lainsäätäjiä yksinkertaistamaan säädöksiä kestävän rakentamisen edistämiseksi, mikä ulottuu myös laajempaan keskusteluun maankäytöstä.

Sisustussuunnittelu ja maankäyttö

Saksassa maankäytön ongelma on yhtä vakava. Kuten NABU osoittaa, liian paljon aluetta rakennetaan ja suljetaan. Tämän estämiseksi edistetään "kaksoissisäisen kehityksen" käsitettä, jolla pyritään luomaan asuintilaa olemassa oleviin asutusalueisiin ja samalla suojella viheralueita. Ilmakuvat Potsdamista ja Hampurista osoittavat sekä myönteisiä että negatiivisia esimerkkejä tästä kehityksestä.

Hampurissa on toteutettu onnistuneita sisäisiä kehityshankkeita, kuten Altonan joutomaiden muuttaminen viherpihoiksi, kun taas lukuisia kaupungin laitamilla sijaitsevia hankkeita, kuten omakotitaloja viheralueille, pidetään negatiivisina esimerkkeinä. Saksa on asettanut tavoitteekseen vähentää päivittäistä maankäyttöä enintään 30 hehtaariin vuoteen 2030 mennessä, kun se on tällä hetkellä yli 55 hehtaaria päivässä.

Paradigman muutos asumisen tarjonnassa

Toinen näkökohta asumisesta käytävässä keskustelussa asettaa vastakkain sosiaalis-ekologisen asumisen tarjonnan vaatimuksiin. Väite kireiden asuntomarkkinoiden helpottamisesta uudisrakentamisen avulla on usein ristiriidassa ilmasto- ja kestävyystavoitteiden kanssa. Paradigman muutos kohti nykyisen asuintilan tehokasta ja tarpeisiin perustuvaa käyttöä on yhä tärkeämpää.

Kuntatasolla on jo toteutettu erilaisia ​​riittävyyslähestymistapoja, jotka käsittelevät asuintilan keskikulutuksen vähentämistä, mutta ne eivät ole vakiintuneet. Tätä lähestymistapaa valaistaan ​​analysoimalla edistäviä ja estäviä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa olemassa olevien konseptien toteuttamiseen. Sekä sosioekologisten että ympäristöpoliittisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää systemaattista yleiskuvaa asumisen riittävyyden nykyisistä lähestymistavoista.

Yhteenvetona se osoittaa, että kestävän asumisen, maankäytön ja asuintilan tehokkaan käytön aiheet ovat toisistaan ​​riippuvaisia ​​ja ne tulee kytkeä tiiviisti toisiinsa tulevaisuuteen suuntautuvassa asuntopolitiikassa. Steinböckin ja Pasqualin keskustelut heijastavat tarvetta löytää innovatiivisia ratkaisuja kaupunkitilojemme haasteisiin.

Lisätietoa kestävän asumisen ja maankäytön aiheista voit lukea raporteista Leadersnet, des NABU ja des VHW vierailla.