Karkotuksen muistaminen: Eduskunta kunnioittaa kotiseudultaan siirtymään joutuneiden kohtaloa

Karkotuksen muistaminen: Eduskunta kunnioittaa kotiseudultaan siirtymään joutuneiden kohtaloa

Itävallan parlamentissa pidettiin 26. kesäkuuta 2025 merkittävä muistotilaisuus saksankielisten ihmisten kotimaasta karkottamisen 80-vuotispäivän kunniaksi. Tämä tapahtuma kunnioitti monien miljoonien ihmisten kohtaloa, mukaan lukien vanhat itävaltalaiset Habsburgien monarkian entisistä kruunumaista, jotka kotiutettiin toisen maailmansodan jälkeen. Kansallisneuvoston puheenjohtaja Walter Rosenkranz avasi tapahtuman vetoamalla kiireellisesti Itävallan ja parlamentin vastuuseen karkotettujen perinnön säilyttämisestä ja heidän historiansa tutkimisesta, jota on toistaiseksi käsitelty puutteellisesti. OTS raportoitu.

Kaakkois-Euroopan saksalaisen kulttuurin ja historian instituutin johtaja Florian Kührer-Wielach piti luennon karkotuksen historiallisesta taustasta. Hän kannatti monimutkaisen historian hyväksymistä ilman "kollektivismin" riskiä. Tämä oli ratkaiseva seikka, koska karkotukset eivät olleet vain seurausta kansallissosialismista, vaan myös seurausta kansainvälisistä valtapeleistä, mukaan lukien Hitler-Stalin-sopimus, joka loi perustan väkivaltaisille hyökkäyksille. Rosenkranz muisteli raakoja olosuhteita, joissa kotiseudultaan siirtymään joutuneet ihmiset kärsivät, ja mainitsi "Brnon kuolemanmarssin" esimerkkinä kauhistuttavista väkivallanteoista.

Muisti ja integraatio

Itävallan siirtymään joutuneiden ihmisten integroimisen haasteet, joista Kührer-Wielach keskusteli, ovat edelleen ajankohtainen aihe. Tämä integraatio oli vaikeaa, koska yhteiskunta osoittautui usein ylikuormitukseksi. Tässä yhteydessä Hartmut Koschyk, entinen liittopäivien jäsen, raportoi siirtymään joutuneiden ihmisten kohtelusta Itä- ja Länsi-Saksassa, jolle oli ominaista sekä erilaistuminen että taantuminen. Erityisesti DDR:ssä siirtymään joutuneita ihmisiä kutsuttiin "uudelleenasuttajiksi", mikä ei tehnyt oikeutta heidän todelliselle kokemukselleen.

Näkökulmien moninaisuus siirtymään joutuneiden kohtaloon kuvaa myös kirjallisuuden ja tutkimuksen tärkeää roolia. Eva Hahnin ja Hans Henning Hahnin teokset, kuten *Expulsion in German Remembrance* ja lukuisat muut tutkimustyöt käsittelevät aihetta ja tarjoavat erilaisia ​​näkökulmia pakkosiirtolaisuuteen, sen historialliseen kontekstiin ja sitä seuraaviin haasteisiin niille, joita se koskee, kuten esim. bpb.de näyttää.

Sosiaalinen vaikutus

Sodan jälkeen Saksaa kohtasi arviolta 14 miljoonan pakolaisen kohtalo. He asuivat aluksi täpötäytetyillä vastaanottoleireillä itärajalla, ennen kuin heidän matkansa Saksan länsi- tai itäpuolelle päätettiin usein sattumalta. Noin kahdeksan miljoonaa siirtymään joutunutta ihmistä löysi lopulta tiensä myöhemmin Saksan liittotasavallaksi, kun taas noin 4,1 miljoonaa päätyi Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle. Siellä 80 prosenttia siirtymään joutuneista lähetettiin maaseudulle, mikä johti merkittävään muutokseen väestörakenteessa. Joissakin Mecklenburgin kylissä oli enemmän ulkomaalaisia ​​kuin paikallisia, ja pakolaisten osuus koko DDR:n koko väestöstä oli 24 prosenttia. MDR muistiinpanoja.

Eduskunnan muistotilaisuus ja siihen liittyvät keskustelut tekevät selväksi, että karkotusaihe ja karkotettujen rooli kollektiivisessa muistissa ei ole vain pala historiaa, vaan elävät myös nykyisyydessä. Tämän aiheen eriytetty tarkastelu on ratkaisevan tärkeää kaikkien Itävallan ihmisten paremman ymmärtämisen ja tulevan sosiaalisen integraation kannalta.