Terrorisuunnitelmat vankilassa: Grazin vanki saa kymmenen vuotta ylimääräistä!

Terrorisuunnitelmat vankilassa: Grazin vanki saa kymmenen vuotta ylimääräistä!

Sensaatiomaisessa oikeudenkäynnissä 25-vuotias Graz-Karlaun vankilan vanki tuomittiin vielä kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Mies, joka kärsii jo 20 vuoden vankeusrangaistuksesta Wienin hyökkääjän tukemisesta, ilmaisi suunnitelmansa terrori-iskujen toteuttamisesta keskustellessaan muiden vankien kanssa. Huolimatta hänen väitteestään, että huomautukset oli tarkoitettu vitsiksi, tuomio ei ollut hänen edunsa. Oikeus ei uskonut vangin puheen kuuleneen vanginvartijan todistusta.

Kuten Krone raportoi, tuomittu mies kuvaili keskustelussa, että kaaos syntyisi, jos Grazissa toimisi samanaikaisesti 50 aseistautunutta henkilöä. Hän puhui siitä, kuinka hän asentaisi pommeja ja käyttäisi räjähtävää liiviä. Neuvotteluissa pidätetty ilmoitti, että hän mieluummin kuolisi kuin joutuisi kidutetuksi vangittuna. Tuomio annettiin maanantaina, mutta se ei ole vielä lainvoimainen ja mies pyysi kolmen päivän harkinta-aikaa sen julkistamisen jälkeen.

Tuomion tausta

Uhkailusyytteen lisäksi uusi tuomio kohdistuu myös terroristiryhmän ja rikollisjärjestön muodostamista vastaan. Vanki on jo aiemmin tukenut Wienin hyökkääjää aseilla, mikä johti hänen alkuperäiseen vankeusrangaistukseensa. Syytetty vanki, jolla on egyptiläiset juuret, ei vain puhu nimenomaisista hyökkäyssuunnitelmista, vaan on jälleen kerran osoittautumassa mahdollisesti vaaralliseksi ja ideologisesti radikalisoituneeksi.

Vangittujen mielenterveys on osoittautunut yhä kiireellisemmäksi ongelmaksi. bpb mukaan monet vangit kärsivät erilaisista psykologisista häiriöistä, kuten masennuksesta ja persoonallisuushäiriöistä. Tämä koskee erityisesti radikalisoituneita rikollisia, joista jopa 70 prosentilla voi olla psyykkisiä ongelmia.

Radikalisoituneiden vankien kohtaaminen

Ääririkoksista tuomittujen vankien kohtelu asettaa erityisiä haasteita oikeuslaitokselle. Vangitut henkilöt kokevat usein merkityskriisejä, mikä voi tehdä heistä haavoittuvampia ääriideologioille. Ulkopuoliset asiantuntijat työskentelevät deradikalisaatioprojekteissa, kun taas psykoterapeuttista hoitoa vankiloissa on vahvistettava edelleen. Suurin osa vangituista miehistä, jotka on tuomittu terrorismiin liittyvistä rikoksista, kärsii erilaisista mielenterveysongelmista, joita tulisi käsitellä asianmukaisissa ohjelmissa.

Keskustelu näiden vankien käsittelystä on ratkaisevan tärkeää, sillä onnistunut deradikalisoituminen ja mielenterveyden tuki voivat olla ratkaisevan tärkeitä tulevien väkivallantekojen ehkäisemisessä. Kun otetaan huomioon 25-vuotiaan vangin oikeudenkäynnissä selville tulleet tosiasiat, kysymys tehokkaista kuntoutuskonsepteista on vieläkin tärkeämpi.