Vihreät vaativat rajuja muutoksia aseiden omistukseen Itävallassa!

Vihreät vaativat rajuja muutoksia aseiden omistukseen Itävallassa!

Keskustelu aseiden omistajuudesta Itävallassa on jälleen yhä tärkeämpää, varsinkin ajankohtaisten tapahtumien ja niihin liittyvän kriittisen tilanteen jälkeen. Vihreät nostavat äänekkäästi esiin kattavan vaatimuksen yksityisen aseenomistuksen merkittävästä rajoittamisesta. Pieni sanomalehti kertoo, että puolue harkitsee poikkeuksia vain metsästäjille ja urheiluampujille. Varakansleri Werner Kogler korostaa tarvetta vähentää oikeutta omistaa aseita, sillä aseiden lisääminen ei lisää turvallisuuden tunnetta, vaan päinvastoin lisää usein turvattomuutta.

Tämän keskustelun taustalla on syvät juuret itävaltalaisessa yhteiskunnassa. Kogler, joka näkee vihreitä tämän kannan ainoana puolestapuhujana, viittaa lisääntyneisiin vaatimuksiin rikosoikeudellisten määräysten ja asekieltojen kiristämiseksi Wienin terrori-iskun jälkeen vuonna 2020. Valtion turvallisuuden laajennetut vaihtoehdot ääriliikkeiden kanssa ovat myös tämän keskustelun keskiössä.

Vaatii korkeampia standardeja

Kogler ei kuitenkaan arvostele vain ÖVP:n, vaan myös muiden kansallisneuvoston puolueiden, jotka vastustavat kiristystoimenpiteitä, kantaa. Keskeinen vaatimus on psykologisten testien käyttöönotto, jonka tulisi olla pakollinen ennen aseen ostamista. kuriiri korostaa, että aseenomistuskortin saamiseksi on täytettävä erilaisia ​​vaatimuksia: Näitä ovat 21 vuoden ikäraja sekä todiste aseiden käsittelystä ja psykologinen selvitys aseen luotettavuudesta.

Näiden psykologisten testien tehokkuus on kuitenkin kyseenalainen. Oikeuspsykologian osaston päällikkö Julia Wachter huomauttaa vanhentuneiden testien käytöstä ja arvostelee sitä, ettei asiantuntijoiden vaatimuksia ole määritelty selkeästi. Nykyiset menetelmät sisältävät usein vain lyhyitä keskusteluja ja kysymyksiä itsenäkemyksestä. Kriitikot, kuten psykiatri Jutta Leth, vaativat uutta testaus- ja seurantajärjestelmää turvallisuuden lisäämiseksi. Lehdistö panee myös merkille, että psykologinen arviointi tehdään nopeasti ja perustuu yleensä itsearviointiin.

Sosiaaliset puitteet mielessä

Kogler näkee psykologisen tuen ja väkivallan ehkäisyn tarpeen paitsi aseiden omistamisessa, myös kouluissa. Hän kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota sosiaalisiin kysymyksiin, joita on käsiteltävä rinnakkain asekysymyksen kanssa. Erityisesti hän arvostelee sosiaalisen median roolia ja sen vaikutusta nuorten radikalisoitumiseen. Pitkän tähtäimen ratkaisujen löytämiseksi hän korostaa digipalvelulain tiukentamisen merkitystä.

Aseenomistajien lisääntyvä määrä ja siihen liittyvät sosiaaliset jännitteet osoittavat selvästi, että uudistukset ovat välttämättömiä. Nykyinen ongelma voidaan ratkaista vain perustellulla ja kattavalla nykyisen aselain uudistamisella ja siihen liittyvillä psykologisilla tutkimuksilla. Keskustelu aseiden omistajuudesta on siksi jatkossakin poliittisen asialistan keskiössä.