Isänmaallisuuden ikonin elämä ja perintö Hermine Orian: Jäähyväiset

Isänmaallisuuden ikonin elämä ja perintö Hermine Orian: Jäähyväiset

Hermine Orian, yksi Etelä-Tirolin traagisen historian viimeisistä elävistä todistajista, kuoli 16. toukokuuta 2025 106-vuotiaana. Hän syntyi itävaltalaisena vuonna 1919 ja koki kotimaansa väkivaltaisen italialaistumisen omakohtaisesti. Hänen vastustuskykynsä sortoa kohtaan näkyy erityisen selvästi hänen roolissaan katakombin opettajana, jossa hän opetti salaa saksankielisiä lapsia 1920-luvulla, kun taas vain italia oli sallittu opetuskielenä. Nämä "katakombikoulut" olivat merkki vastarinnasta fasistista hallintoa vastaan, joka kielsi saksan kielen ja pakotti väestön sulautumaan. Orian liittyi laittomien opettajien verkostoon 13-vuotiaana ja välitti tietonsa ja identiteettinsä sorron aikoina.

Hänet on vuosien varrella tunnustettu useilla kunniamaininnoilla, mukaan lukien Tirolin osavaltion ansiomerkki 1960-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeen hän sai vihdoin virallisesti työskennellä opettajana, mutta hänen pitkät Itävallan kansalaisuuden etsinnänsä jäivät toteutumatta hänen kuolemaansa asti. 103. syntymäpäivänään hän ilmaisi toiveensa saada puna-valko-punainen passi, joka havainnollistaa Etelä-Tirolin väestön jatkuvia vaikeuksia kansallisen identiteetin ja kansalaisuuden suhteen. FPÖ:n Etelä-Tirolin tiedottaja Christofer Ranzmaier kritisoi tätä laiminlyöntiä ja kuvaili häpeälliseksi sitä, että Itävalta oli kieltänyt Orianilta hänen halunsa kuolla itävaltalaisena.

Riita kansalaisuudesta

Hermine Orianin tapaus on osoitus etelätirolilaisten jatkuvista ongelmista kansalaisuuden ja kansallisen identiteetin suhteen. Viime vuosina on tehty lukuisia julkisia ja poliittisia aloitteita etelätirolilaisten tilanteen parantamiseksi. Ranzmaier kehotti harkitsemaan uudelleen kansalaisuuden myöntämiskäytäntöä ja vetosi siihen, että Etelä-Tirolilaiset saisivat kaksoiskansalaisuuden. Tämä olisi tehtävä myös osoituksena kunnioituksesta tämän väestön vahvaa itävaltalaista minäkuvaa kohtaan. Orian, joka oli itävaltalaisempi kuin monet puna-valko-punaisen passin kanssa, taisteli pitkään kansalaisuudestaan, mutta hänen kuolemansa jälkeenkin monien etelätirolilaisten halu tasa-arvosta ja tunnustuksesta säilyy.

Vuonna 2019 kansallinen neuvosto hyväksyi päätöslauselman, jonka mukaan etelätirolilaiset voivat saada kaksoiskansalaisuuden, mutta täytäntöönpanoa ei ole vielä tapahtunut. Nykyiset kansalaisuuden tunnustamismenettelyt ovat edelleen käynnissä sisäministeriössä, mutta asiasta vastaavat, kuten sisäministeri Gerhard Karner ja liittokansleri Karl Nehammer, eivät kommentoi tätä räjähdysmäistä asiaa. Tämä on johtanut julkiseen tyytymättömyyteen, joka ilmaantui myös tapaamisissa, kuten "Etelä-Tirolin kiväärimiesten" tapaamisissa Wienissä huhtikuussa 2023, kun he osoittivat mieltään Orianin huolien puolesta. Kardinaali Schönborn korosti tässä yhteydessä yhteisön yhteenkuuluvuutta "elävän solidaarisuuden merkkinä".

Etelä-Tirolin historiallinen konteksti

Etelä-Tirol muistelee tapahtumarikasta historiaa, joka ulottuu varhaisista ajoista nykypäivään. Itsenäinen historia alkoi italialaisten joukkojen miehittämisestä marraskuussa 1918 ja sitä seuranneesta tappiosta Itävallalle Saint-Germainin sopimuksella vuonna 1919. Väestökehityksen mukaan Etelä-Tirolin saksankielinen enemmistö oli tuolloin 89 %. Vuonna 1922 Mussolinin johdolla alkanut italialaistumisvaihe johti pakollisiin assimilaatiotoimenpiteisiin, jotka vaikuttivat vakavasti etelätirolilaiseen luonneeseen ja koulutuksen kieleen. Alue on siksi esimerkillinen paikka käsitellä identiteettiä, kansallisuutta ja etnisten vähemmistöjen oikeuksia Euroopassa.

Etelä-Tirolissa eri kieliryhmien välillä on edelleen jännitteitä, erityisesti koulutusjärjestelmässä. Huolimatta laajasta itsehallinnosta vuoden 1972 autonomian perussäännön kautta ja Etelä-Tirolin kansan laillisesta tunnustamisesta erilaisille oikeuksille, poliittinen ilmapiiri on edelleen haastava. Vuonna 2020 vihittiin Tirolin epäoikeudenmukaisen jakautumisen muistomerkki, joka symboloi monien etelätirolilaisten jatkuvaa kaipuuta yhtenäisyydestä ja tunnustuksesta. Orianin kuolema on muistutus näistä korkean profiilin mediakysymyksistä ja jatkuvasta kamppailusta kulttuuri-identiteetin ja poliittisen tasa-arvon puolesta.