Kritiikkiä koulun liikkeelle: Vanhemmat ja opettajat vaativat enemmän sananvaltaa!
Hernalsin integroiva koulu on siirrettävä lisääntyneen kysynnän vuoksi, mikä herättää huolta osallisuuden suhteen.
Kritiikkiä koulun liikkeelle: Vanhemmat ja opettajat vaativat enemmän sananvaltaa!
Wienissä sijaitseva Hernalsin integroiva koulu, joka piti aiemmin huolta 40 prosentista kielen kehityshäiriöistä kärsivistä oppilaistaan, on vakavan muutoksen edessä: koulun on muutettava tilaa Hernalsin erityiskoululle. Tämä on suunnattu erityisesti fyysisesti vammaisille lapsille. Koulutusjohtaja Elisabeth Fuchs korostaa, että muutos johtuu molempien oppilaitosten lisääntyneestä kysynnästä. Kriitikot, kuten oppimistyöpajan johtaja Marcella Feichtinger, eivät kuitenkaan näkevät tämän pelkkänä uudelleensijoittamisena, vaan pikemminkin toimivan, osallistavan järjestelmän tuhoamisena. Vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Robert Kases ilmaisee huolensa asianosaisten puuttumisesta päätöksentekoon. Fuchs ymmärtää reaktiot ja vakuutti, että asianosaisten pitäisi olla mukana, minkä hän vahvisti äskettäin vanhempainyhdistykselle lähettämässään kirjeessä. ORF Wien raportoitu.
Oppilaitosten osallistamisen haasteet
Inkluusiotyön toteuttaminen päiväkodeissa on monimutkainen tehtävä, joka herättää monia kysymyksiä, varsinkin kun on kyse erityislapsista. Henning Rosenkötter selittää, että inkluusio tarkoittaa kaikille lapsille yhtäläistä pääsyä koulutukseen heidän yksilöllisistä kyvyistään tai taustastaan riippumatta. Lähestymistapa edellyttää, että ammattilaiset tunnistavat lasten monimuotoisuuden ja tekevät oikeutta jokaiselle lapselle. Tämä edellyttää erilaista ja yksilöllistä pedagogista työtä. Haasteena on luoda tilaa ja tukirakenteita, jotka mahdollistavat kestävän osallistumisen kaikille lapsille, kuten julkaisussa Lasten koulutus on selitetty.
Suunnitellakseen onnistuneesti inkluusiota, ammattilaisten tulee jatkuvasti kyseenalaistaa akateemisen koulutuksensa, vaan myös pohtia elämäkerrallista taustaansa ja mahdollisia ennakkoluuloja. Olennaista on lasten kommunikatiivisten ja sosiaalisten tarpeiden tunnistaminen toimivan ja kunnioittavan yhteisön edistämiseksi. Ratkaiseva askel on läheinen yhteistyö laitosten ja vanhempien välillä molemminpuolisen tuen ja ymmärryksen varmistamiseksi. Tämä yhteistyöhön perustuva lähestymistapa on välttämätön, jotta eri kykyiset lapset voivat osallistua tasapuolisesti kasvatusprosesseihin samalla kun heidän yksilöllisyyttään ja henkilökohtaisia vahvuuksiaan arvostetaan.